Nuori, sinun ei tarvitse olla huippusuorittaja, etsi rauhassa oma polkusi
Geelitukkainen lukiolais-Ozan oli koviskuoren alla pelokas ja hämmentynyt tyyppi. Sain ylioppilaslakin rimaa hipoen. Minulla on kaksi A:ta ylioppilastodistuksessani. Välivuodet vietin tiskaamalla, tarjoilemalla ja myymällä kännyköitä. Halusin tehdä jotain, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tai miten.
Ajattelin vuosia, etten ole niin onnistunut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Ystäväni pääsivät opiskelemaan ja etenivät elämässään, kun minun elämäni laahasi. On oikeastaan monen sattuman ja ihmeen summaa, että olen tässä nyt.
Sitä Ozania olen miettynyt paljon tällä viikolla, kun sosiaalinen media, lehdet ja televisio täyttyvät huippusuorituksista ja monen laudaturin ylioppilaista. Ne ovat tosi hienoja saavutuksia, joista on syytä olla ylpeä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että kaikki nuoret ovat aivan yhtä arvokkaita ja tärkeitä.
Jollekin pelkkä todistuksen saaminen voi olla todella suuri saavutus. Kotona voi olla vaikeaa, elämä voi olla hukassa, oppimisen kanssa voi olla vaikeuksia ja vaikka mitä. Meidän päättäjien tehtävä on rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihminen saa monta mahdollisuutta ja jossa ketään ei jätetä.
Haluan sanoa teille koulun päättäville ja muillekin nuorille, että kaikki on hyvin, vaikka siltä ei tuntuisi. Elämässä ei tarvitse olla superihminen tai suorittaja. Elämässä asiat eivät mene aina täydellisesti. Välillä on todella vaikeaa. Monelle saattaa tulla sellainen fiilis, ettei kuulu joukkoon ja ettei oma tulevaisuus ole varma. Moni asia ei ole itsestä kiinni.
On tärkeää myös olla itselleen armollinen ja kohdella itseään hellästi. Oman itsen ja tien löytämisessä menee aikaa. Ja me kaikki etsimme omilla tavoillamme. Ei ole parempaa tai huonompaa reittiä. Älkää vilkuilko sivuille, mitä muut tekevät. Ainoa päämäärä on, että te olette onnellisia. Teillä jokaisella on paljon annettavaa.
Nyt on kesä ja toivon, että nautitte siitä täysin rinnoin. Tuhannesti onnea jo nyt!
Juu, mitä nyt jatkokoulutukseen mennään tulevaisuudessa todistuspisteillä, ensikertalaiskiintiöt vähentävät entisestään niitä uusia mahdollisuuksia jne. Harvemmin näkee näin vastuutonta ja realiteetit täysin sivuuttavaa kirjoitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo oli päinvastoin Yanarilta suurta viisautta. Suomesta ei tule hiostajien yhteiskuntaa, vaikka yritystä siihen suuntaan on aina ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Suomi hyvin hiostava yhteiskunta on.
Mutta vaikka ne, jotka pystyvät kustantamaan lapsilleen sekä rennon asenteen että huippuvalmennuksen ,
yrittävät kaikin tavoin pitää kovaa kilpailua yllä,
näyttää siltä, että tulevaisuudessa parhaat tulokset ja suurin ” menestys” saavutetaan nimenomaan vapauden, rentouden ja hyväksynnän ilmapiirissä, ei pudotuskilpailun kovuudessa.
Jos tähän vielä yhdistyisi oikeanlainen sävy opetuksessa ja kasvatuksessa niin,
että muutkin asiat kuin henk koht voitto kaikissa kisoissa muodostaisivat nuoren käsityksen hyvästä elämästä, myös menestys onnellisuusvertailuissa olisi taattu.
Ilmoita asiaton viesti
Sinullehan jo joku IL:ssa tarjosi tätäkin:
Kreml ei tiedä tiliäni
29.5.2018 15:59
Ei sinun tarvitse olla nero, eikä erikoinen ihminen päästäksesi päälliköksi! Sellaiseksi pääsee poliittisella jäsenkirjalla tai kohtuullisella suvun avustuksella valtion ja yhteiskunnan virkoihin. Minä kerron totuuden alkuajoistamme, jolloin oma kroppamme selvitti päällikkyyden asioitaan.
Ihmisen tultua nilviäisestä ensin sammakosta ja apinan kautta ihmiseksi, alkoivat eri jäsenet ja elimet riidellä kuka on päällikkö. Aivot väittivät, että he tietysti, kun ajattelevat. Jalat huusivat, että he kuljettavat ihmisen sinne, minne se haluaa. Sydän totesi, että hän pitää ihmisen elossa ja kaikki muutkin elimet halusivat päälliköksi! Lopulta persreikä, eli rectum halusi päälliköksi! Kaikki nauroivat! Ha haaaaa! Eihän se nyt voi olla -siis ei voi olla mahdollista, että persreikä päällikkönä! Hei! Mitä kaikki muut persereiät siitä ajattelevat maailmalla?
No, rectum siitä pahoitti mielensä. Meni umpeen, eikä toiminut! Neljäntenä päivänä kuonaa oli ihmisessä niin paljon, että verenkierto myrkyttyi, aivot tulivat hulluiksi ja sydän pysähteli. Kiireellä vielä toimivat elimet äänestivät perseiän päälliköksi. Kaikki palasi ennalleen. Suoli toimi ja aivot alkoivat ajatella, silmä nähdä ja jalat kantaa, sekä sydän jaksoi pumpata.
Muut elimet huomasivat, ette tarvitse olla erikoinen älyllisyys, päästäkseen päälliköksi. Pelkkä persreikä joka tuottaa vain pelkkää pa***a voi olla ihailtu päällikkö! Tätä tarinaa ei pidä sotkea vaikkapa Suomen rakastettuun presidenttiimme, pääministeriimme, korkeisiin virkamiehiimme, kansanedustajimme, tai suurfirmojen johtajistoon!
Ilmoita asiaton viesti
Hieno ja viisas kirjoitus Ozanilta!
Ilmoita asiaton viesti
Jos voisin antaa 16 vuotiaalle itselleni kevääseen 2000 neuvon niin se olisi että elä missään nimessä mene lukioon ja sen jälkeen kahteen eri ammattikorkeaan kuitenkaan valmistumatta. Meni 2000-2009 vähän niinkun hukkaan. 2010-2012 opiskelin ammattikoulussa ammatin. Paha sanoa onko Varastonhoitaja mulle loppuelämän ammatti mutta työvuosia kokemusta siitä on jo kertynyt. Ei kai sitä epäonnistumistakaan saisi pelätä liikaa. Jossei veikkaa ei voi voittaa!
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on kerrallaan ainoastaan 200 kansanedustajaa.
Nuorten kiintiö eduskunnassa on niin pieni, että tarvitaan maahanmuuttaja-tausta, sopivan puolueen jäsenkirja ja onnea tullakseen valituksi.
Suurin osa nuorista ei mahdollisen kansanedustajuuden varaan voi elämäänsä rakentaa.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi Suomessa on (vielä) joustavia opintopolkuja. Lähihoitajasta voi tulla lääkäri ja kuka tahansa voi opiskella avoimessa yliopistossa kiinnostavia opintokokonaisuuksia ja yhdistää ne myöhemmin tutkinnoksi.
Ei kannata ottaa liikoja paineita vaan nauttia nuoruudesta ja siitä että on saavuttanut jotain. Vaikka vähän rimaa hipoen. Tyvestä puuhun noustaan ja ”väärän koivun kautta” hommattu koulutus voi olla polkuna kiinnostavavampi kuin suora opin valtatie. Koko elämä on aikaa pätevöityä.
Ilmoita asiaton viesti