*

Ozan Yanar Inhimillistä talouspolitiikkaa

Kehitysapua tarvitaan - yksin se ei riitä

Kehitysavulla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia. Lapsikuolleisuus ja köyhien osuus maailman väestöstä on puolittunut viimeisten 25 vuoden aikana. Yli 90 prosenttia kehitysmaiden lapsista aloittaa nykyään peruskoulun. Monissa YK:n vuosituhattavoitteissa kehitysyhteistyölle on siis osittain onnistuttu. Tämä ei olisi mahdollista ilman vauraiden länsimaiden rahoittamaa kehitysyhteistyötä.

On edesvastuutonta politiikkaa, että muun muassa Kokoomus on esittänyt leikkauksia seuraavalla eduskuntakaudella kaikkein heikompiosaisille. Miksi leikata täysin toimivan järjestelmän rahoitusta kansainvälisten sitoumusten vastaisesti? Suomi on YK:n suositusten mukaisesti sitoutunut nostamaan virallisen kehitysavun osuuden 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Viimeaikaiset leikkaukset vievät Suomen yhä kauemmaksi tavoitteesta. Jatkuvat leikkaukset kehitysyhteistyömäärärahoihin heikentävät myös toiminnan jatkuvuutta ja suunniteltavuutta. Perussuomalaisten esittämä vapaaehtoisuuteen perustuva rahoitusmuoto vaikeuttaisi toteutuessaan koko kehitysyhteistyön toiminnan jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden, sillä vapaaehtoisiin lahjoituksiin perustuva rahoitus olisi välttämättömästi epävakaa.

Kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyy väärinkäytön mahdollisuuksia, mutta harvaa toimialaa valvotaan yhtä tarkasti kuin kehitysyhteistyövarojen käyttöä. Valvonnan toimivuudesta kertoo se, että rahoituksen väärinkäytökset usein havaitaan ja niihin puututaan välittömästi. Olisi kuitenkin väärin väittää, ettei kehitysyhteistyöhön liittyisi myös ongelmia, mutta yhtä yllättävää olisi ongelmien esiintymättömyys, sillä kehitysyhteistyötä tehdään maiden kanssa, joiden hallinnoissa on huomattavia puutteita.

Pelkkä kehitysapu ei kuitenkaan riitä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseen. On puututtava eriarvoistaviin rakenteisiin. Oxfam-järjestön mukaan 85 ihmistä omistaa yhtä paljon varallisuutta kuin ihmiskunnan köyhempi puolisko yhteensä. Siis kolme ja puoli miljardia ihmistä.

Eriarvoisuus ei liity pelkästään tuloihin, vaan se näkyy ihmisten mahdollisuuksissa kouluttautua, tehdä töitä ja elää pitkä onnellinen elämä. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä, vaan tietoisten poliittisen valintojen tulosta. Vastaavasti eriarvoisuutta voidaan torjua tai vähentää poliittisilla valinnoilla. Yhteiskunnan sisällä eriarvoisuus vaikuttaa ihmisten uskoon omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Suomessakin on tehtävä politiikkaa, joka puuttuu eriarvoisuuteen.

Johdonmukaisella kehityspolitiikalla voidaan puuttua eriarvoistaviin rakenteisiin ja suitsia esimerkiksi kehitysmaiden pääomapakoa. Tätä voidaan tehdä kehittämällä kehitysmaiden hallintoa, jotta maat voisivat verottaa kansainvälisiä yhtiöitä nykyistä tehokkaammin, jolloin tuotannonvoitoista jäisi enemmän hyvää kohdemaihin. Tällöin maat voisivat itse alkaa kehittämään yhteiskuntaansa riippumattomammin.

Kehitysyhteistyö ei kuitenkaan yksin riitä, myös muilla politiikanaloilla kuten kauppapolitiikalla on paljonkin merkitystä kehittyvien maiden tulevaisuudelle. Epäreilut kauppasuhteet ja tullit läntisten teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä, sekä veroparatiisitalous heikentävät köyhien maiden mahdollisuuksia parantaa kansalaistensa hyvinvointia ja vähentää juurikin kyseistä vaurauden kasautumista jo ennalta varakkaille.

Suomalaiset kannattavat kehityspoliittista johdonmukaisuutta. Jotta kehityspolitiikka voi olla johdonmukaista, täytyy sen näkyä myös kauppa- ja ulkopolitiikassa. Kansalaisjärjestöjen Maailmantalouden tekijät -kampanjan Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 79 prosenttia suomalaisista toivoo hallitukselta aktiivista toimintaa veroparatiisien sulkemiseksi.

Maailmassa on paljon suurta inhimillistä kärsimystä. Kehitysyhteistyöhön käytetyllä rahalla tehdään toivoa nousta ylös ahdingosta ja annettaan mahdollisuus kokonaisille valtioille nousta joskus omille jaloilleen. Tuetaan maailman köyhimpiä ja edistetään asioita, joilla ei ole hintaa - rauhaa, ihmisoikeuksia ja inhimillistä hyvinvointia!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Ehkä parhaiten köyhyyden vähentyminen on viime vuosikymmeninä näkynyt Kiinassa, jonne suuntautunut kehitysapu on ollut varsin pientä maan kokoon nähden. Sen sijaan köyhyyttä on tehokkaasti vähentänyt markkinoiden vapautuminen ja tuottavuuden valtava kasvu. Parissa vuosikymmenessä 500 miljoonaa ihmistä on noussut absoluuttisesta köyhyydestä. Markkinataloudessa ja globaalissa kaupankäynnissä on se hyvä puoli, että se ei maksa meille tippaakaan, vaan on hyödyllistä kaikille osapuolille.

Muuten, yksikään suuren kehitysavun kohteena ollut maa ei ole vaurastunut ilman taloudellista vapautta.

Mika Bergström

Kehitysapu tuhoaa kehittyvien maiden oman vaateteollisuuden ja maatalouden kun ylijäämävarastot ja muu ylituotanto kipataan sinne vastikeetta, joka vie kilpailukyvyn vastaanottavan maan omilta yrittäjiltä.
Näin pitkälle ei tietenkään maailmanparantaja pysty näkemään. Tai ei halua nähdä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Parasta kehitysapua lienee kannattavien investointien tekeminen kohdemaahan. Näin näppituntumalla ja lukuja tarkistamatta epäilen, että eniten tuloksia maailman köyhyyden vähentämisessä on Suomessa aikaansaanut Kone Oyj.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

gazassa ja länsirannalla lapsien ylipainoa-ongelmia tyyliin USA. Kohta on taas tuotu apu "nautittu" ja tarvitaan muutama raketti-isku, jonka israelilaiset kuittaavat ja taas tulee laivalasteittain vehnää, maissia ja muuta mutusteltavaa.

Kari Savinen

Vihreät ja kommunistit yleensä ovat sitä mieltä, että valtio on se jonka kassasta kaikki tulee, mitään "veronmaksajia" he eivät tunne.
Valtiolta voidaan vaatia sitä kaikkea hyvää, jota pitäisi sitten vielä jakaa kaikille valtioille, siitä syystä: kunhan jaetaan.

Leikkauskset oman maan kansalaisilta ovat siinä pikku sivuseikka ja välttämätön paha

Jouni Nordman

Anta Kiinan ja Intian hoitaa kehitysavun, he vain eivät sisäisillä nimellä sitä kutsu, vaan kaupanteoksi.

Eli köyhyyden paras poistaa on kaupanteoksi, jossa juuri kyseiset maat ovat taitavia.

Toisaalta Hartikaisen tekemä kehitysapu, jossa vei sirkkelin keski-Amerikkaan ja opetti ihmiset myös heidät käyttämään ja huoltamaan sitä.

Eli silloin kun me täällä luulemme olevan niin päteviä, että tiedämme paremmin mikä on paikallinen tarve, niin se on tekopyhyyttä.

Esa Niemi

Ozan voi vertailla markkinatalousmaita ja ei markkinataloutta omaksuvia maita ja nähdä mikä ero näiden maiden kohdalla on. Markkinatalous on ylivoimaisesti tehokkainta kehitysapua ja kaikki muu on estettä kehitykselle.

Täytyy muistaa, että markkinatalouden omaksuneet maat maksavat kehitysavunkin.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Olen kuullut kehitysyhteistyötä tuntevien sanovan, että pelkästään markkinatalousmielessä Afrikkaa "valloittavat" kiinalaiset ovat lyhyen läsnäolonsa aikana tuoneet maanosaan paljon enemmän hyvinvointia ja orastavaa vaurauttakin kuin koko muun maailman vuosikymmenien varrella antama "kehitysapu". Kuten Ozan sanoo, kehityspolitiikan pitäisi "näkyä myös kauppa- ja ulkopolitiikassa".

Päättyvän vaalikauden Kehityspoliittinen toimenpideohjelma http://formin.finland.fi/public/default.aspx?conte... linjaa kehitystyön "ihmisoikeusperustaiseksi". Samalta pohjalta olisi käytävä reilusti kauppaa, joka ei riistäisi köyhempiä osapuolia, vaan antaisi eväitä niiden kestävään kasvuun ja oman yhteiskuntansa vakauttamiseen. Jani Toivola on ehdottanut, että tällaiset ohjelmat, kuten tämä kehityspoliittinen, pitäisi asettaa pysyvämmiksi kuin yhtä hallituskautta koskeviksi.

Eihän ulkopolitiikkaakaan harkita uusiksi aina uuden hallituksen toimesta. Siihen kuuluu ihmisoikeusperustaisuus jo luonnostaan. Ihmisoikeuksien toteutumisen turvaaminen kaikessa Suomen toiminnassa ulkomailla - ja saman edellyttäminen muilta mailta tarvittaessa lempeällä, mutta sinnikkäällä painostuksella - on myös vaikuttavinta turvallisuuspolitiikkaa.

Toimituksen poiminnat