Islamilainen AK-puolue on Turkin Perussuomalaiset

Perussuomalaisnuorten uusi puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen kirjoitti eilen amatöörimäisen blogin Turkin politiikasta. Kirjoitin vastineen, jossa kerron kuinka itse asiassa AKP ja PS veljeilevät Euroopassa ja kuinka samankaltaisia molemmat puolueet ovat.

Perussuomalaisten nuorten uuden puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen blogi hänen Turkin reissustaan oli vaivaannuuttavaa luettavaa. En ollut vähään aikaan lukenut niin huonosti perusteltua ja argumentointitasoltaan heikkoa kirjoitusta. Sebastian totutulla oikeistopopulistisella retoriikallaan vastustaa Turkin EU-jäsenyyttä maan valtauskontoon islamiin vedoten, hakee selkeästi irtopisteitä omiltaan ja kalastelee huomiota luokattomilla rinnastuksilla. 

Mikä ihmeen AKP?

Kerrotaan heti alkuun, että Adalet ve Kalkinma Partisi (AKP) on ollut dominoiva poliittinen voima Turkin politiikassa viimeiset 12 vuotta ja johtanut Turkkia yksipuoluehallituksena vuodesta 2002. Uskonnolliskonservatiivinen puolue, joka mielletään maltilliseksi islamistipuolueeksi, on saanut kannatusta varsinkin talouskasvun johdosta ja sitä kautta vakiinnuttanut paikkansa vallassa. Samaan aikaan AKP:n otteista on tullut koko ajan yhä autoritaarisemmat, mikä on herättänyt huolta kansainvälisesti. Turkin ex-pääministerin ja nykyisen presidentin Erdoganin otteita on kuvattu kansainvälisissä medioissa diktaattorimaisiksi sekä häntä on pidetty todellisuudesta irtaantuneena ja käsittämättömyyksiä laukoavana johtajana myös Suomen valtamedioissa.

Itse olen ollut AKP:n politiikan arvostelija jo pitkään: olen kommentoinut heidän autoritaarista politiikkaansa suomalaisissa televisiohaastatteluissakirjoittanut monia kirjoituksia aiheesta sekä osallistunut mielenosoituksiin AKP:tä vastaan. Mutta Sebastian Tynkkysen blogissa on niin paljon asiavirheitä, että on pakko oikoa niitä. Esimerkiksi sekulaarin CHP-puolueen kannatus oli kunnallisvaaleissa tänä vuonna 29 prosenttia, ei kymmenen prosenttia. AKP sai äänistä noin 44 prosenttia. Lisäksi Turkissa on puolueita, jotka ovat profiloituneet esimerkiksi kurdikysymyksessä sekä nationalistit. Tämän olisi voinut selvittää minuutin googlauksella, mutta Tynkkynen nojaa AKP:n propagandaan.

n kokouksessa

Saman katon alla on kiva olla: Perussuomalaisten Timo Soini eurooppalaisessa yhteistyökuvioissa islamistisen AKP:n varapuheenjohtajan Yasin Aktayin vieressä AECR:n kokouksessa. Kuvalähde: AECR:n facebook-sivut.

Saatko mitä tilaat? Millä tavalla Perussuomalaiset ja AKP ovat samanlaisia?

saatmitatilaat

Saatko mitä tilaat? Kuvalähde: Sebastian Tynkkysen facebook-sivut

Se mitä islamistipuolue AKP:sta ja perussuomalaista puhuttaessa unohtuu, on heidän samankaltaisuutensa. Perussuomalaisnuoret kuuluvat AKP-nuorten kanssa samaan konservatiivisten ja reformistien eurooppalaiseen nuorisojärjestöön European Young Conservativesiin. Perussuomalaisten emopuolue taas kuuluu ECR-ryhmään europarlamentissa, jonka laajemman kattojärjestön AECR:n jäsen AKP on. 

Kun syventyy puolueiden arvoihin, on helppo nähdä, että niiden ideologiat ovat monissa asioissa samankaltaisia. Molemmat ovat populistisia ja konservatiivisia puolueita, jotka korostavat perinteisia arvoja. Se että Suomen ja Turkin valtauskonnot ovat erilaisia ei ole tässä olennaisin juttu vain se, että konservatiivinen ajattelutapa on samankaltaista.

Molemmat puolueet korostavat perinteisia arvoja esimerkiksi naisten ja miesten tasa-arvoon ja rooleihin liittyen. Erdoganin mielestä naiset ja miehet ovat täysin erilaisia eivätkä voi siten olla samanarvoisia. Perussuomalaisten suuntalta tuleva viestikään ei ole kauhean tasa-arvoystävällistä: puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon mielestä on parempi olla sovinisti kuin feministi. Myös aborttikysymyksessä puolueiden johdon ajatukset ovat samansuuntaisia: Soini ei hyväksy aborttia missään olosuhteissa, kun taas Erdogan aiheutti kaksi vuotta sitten valtavan myrskyn vertaamalla aborttia ilmaiskun siviiliuhreihin. 

Autoritaarisuus ja vahvan johtajan ylivalta näkyvät molemmissa puolueissa. Erdogan on johtanut Turkin politiikkaa käytännössä yksin viimeiset vuodet ja esimerkiksi saksalainen lehti Spiegel on käyttänyt Erdoganin Turkista ”yhden miehen maa” -ilmaisua. Soinin tilanne eroaa Erdoganista niin, että hän ei johda Suomea ja hallitusta yhden puoleen turvin. Tosin hänkin esiintyy ehdottomana puolueensa johtajana ja on esimerkiksi vaatinut kaikilta perussuomalaisten kansanedustajilta ryhmäkuria tasa-arvoisen avioliittolain äänestyksessä, vaikka muissa puolueissa kyseessä oli omatunnonkysymys. Se että Soini näki oman omatunnonsa koko puolueen kantana sai paljon kritiikkiä mediassa. Myös konservatiivisella AKP:llä on vaikeuksia seksuaalivähemmistöjen oikeuksien hyväksymisessä: vuonna 2010 AKP:n perheministeri sanoi homoseksuaaleja henkilöiksi, joilla on biologinen virhe tai sairaus. Konservatiivisuuden vahvistuminen on tehnyt Turkin LGBTI-llikkeestä viime vuosina näkyvän osan oppositiomielenosoituksia. Pakko myös mainita, että Turkissa pidetään Itä-Euroopan suurimmat Pride-kävelyt vuosittain.

n kokouksessa.

Turkin korruptioskandaalin jälkeen ministeritehtävänsä jättänyt Egemen Bagis viime syyskuussa edustamassa AECR:n kokouksessa. Kuvalähde: AECR:n facebook-sivut.

Sebastianin ontot argumentit ja pieleenmennyt analyysi

Sebastian hakee irtopisteitä puhumalla jatkuvasti Turkista muslimimaana, mutta unohtaa että Turkin politiikan pitkäaikainen ja suurin ongelma ei ole ollut uskonto vaan autoritaarisuus. Turkki johdettiin vuoteen 2002 asti todella sekulaaristi huntukieltoineen. Esto Turkin EU:hun pääsylle on ollut huono talouskehitys hyperinflaatioineen 1990-luvulla, ihmisoikeus- ja sananvapaustilanne sekä vähemmistöjen oikeuksien puute. AKP on itse asiassa tehnyt persut ja tuonut konservatiiviset arvot Turkin politiikan keskiöön ennennäkemättömän vahvalla tavalla. 

Sebastianin näkemys siitä, että ”Turkkia ei saa päästää EU:hun” on provosointia. Tällä hetkellä ei ole yhtäkään ryhmittymää Euroopan parlamentissa tai jäsenmaata, joka olisi ottamassa Turkin tällaisenaan EU:hun. Järkevät puolueet ovat kuitenkin sitä mieltä, että jos Turkki täyttää oikeusvaltion kriteerit ja saa ongelmansa ratkaistua, niin silloin on voitava keskustella asiasta. 

Populismilla pitäisi siis olla joku raja. Turkin eristäminen edistää Turkin autoritaaristen regiimien jatkumista. Nyt kun Turkki on mennyt kauemmaksi Euroopasta, se on lähentynyt Venäjää huimasti. Vaikka Turkilla on omat kiistansa Venäjän kanssa Krimin ja Syyrian kohdalla, Putinin viime viikon Turkin vierailun aikana osapuolet tekivät toistensa kanssa sopimuksia ja esimerkiksi Rosatom rakentaa Turkin ensimmäistä ydinvoimalaa Mersinin kaupungissa. Todella huomionarvoista on myös se, ettei Turkki ole asettanut pakotteita Venäjälle Ukrainan sodan vuoksi, vaikka Turkki on Nato-maa. Turkilla on Naton toiseksi suurin armeija, mutta se on ollut täysin hiljaa Venäjän tekemisistä. 

Sebastianin pahin ja täysin asiaton rimanalitus kuitenkin tapahtuu Istanbulin kuvauksessa, jossa hän rinnastaa muslimien rukouskutsun ääri-islamistisiin terroristeihin:

”Matkalla hotellille joka puolella kohosi toinen toistaan mahtavampia moskeijoja. Siellä naiset ja miehet opettelivat ja elivät Koraanin määrittelemiä rooleja todeksi, omissa ryhmissään. Astuessamme taksista ulos joka puolella kaikuivat minareetin kovaääniset. Ääni oli läpitunkeva, ja muistan viime reissulta palestiinalaisalueella, kuinka heräsin joka aamu viideltä korvatulppien puuttuessa…Rukouskutsusta pystyin tunnistamaan ainoastaan sanat “Allahu Akbar”, jotka olin kuullut viime viikolla Facebookissa leviävässä teloitusvideossa, jota en pystynyt katsomaan loppuun saakka.”

Tämä on hyvin alhainen tapa kerätä poliittisia irtopisteitä. Tynkkynen antaa oman ennakkoluuloisen mielikuvituksensa laukata tarkastellessaan kaupunkia etäältä bussin ikkunasta, eikä ole vaivautunut tutustumaan Istanbuliin aidosti. Istanbulissa on uskonnollisia ihmisiä, mutta heidän rinnastamisensa terrorismiin on mautonta. Turkissa ja Istanbulissa on myös hyvin vahva sekulaariväestö, eikä uskonto näy heidän arjessaan mitenkään. Onneksi perussuomalaisten eurooppalaiset yhteistyöpuolueet eivät ole noin pihalla ja valitsivat muun muassa itselleen muslimitaustaisen johtajan Syed Kemallin europarlamentissa ja esimerkiksi AECR järjestää yhteisiä Ramadan-kuukauden tilaisuuksia AKP:n kanssa. Eli on hienoa, että kaiken populistisen retoriikan keskellä perussuomalaisten eurooppalaisista yhteistyökumppaneista löytyy ihmisiä, jotka pystyvät erottamaan islamin ja radikaali-islamistisen terrorismin toisistaan. 

Mitä tehdä Turkin kanssa? 

Turkin ongelmat eivät siis pääty sillä, että hoetaan IslamIslamIslam-retoriikkaa tajuamatta Turkin poliittista skeneä ollenkaan. Turkki on suuri maa Euroopan rajalla, joten on meidän kaikkien etumme, että se saataisiin kulkemaan demokraattisempaan suuntaan. Asioita pitää aidosti parantaa ja EU:n tulee olla demokraattisten arvojen välittäjänä Turkin ja muiden jäseneksi haluavien maiden kohdalla. Euroopan Vihreät ovat tehneet tätä erinomaisesti. On selvää, että Turkin pitää saavuttaa EU:n jäsenyyskriteerit ennen kuin voidaan edes keskustella EU:hun liittymisestä. Vihreät ovat olleet aktiivisia kaikin tavoin, vaikka Turkin tilanne ei ole kehittynyt suotuisaan suuntaan. Vihreät johtajat ovat tehneet asioita laidasta laitaan ja saaneet jopa pippurikaasua silmiinsä Gezi-mielenosoituksissa Taksimilla.

On tosiasia, että AKP on korostanut uskonnollisia arvoja politiikassaan ja ajaa varsinkin viime vuosina selkeästi yhteiskuntaa, jossa uskonnolla on suuri ja toisin ajattelevat poissulkeva rooli. Se on aito ongelma. Mutta jos perussuomalaiset pääsisivät 12 vuodeksi valtaan, uskon että ne veisivät monissa kysymyksissä Suomea samaan suuntaan mihin AKP vie Turkkia. Konservatiiviseen yhteiskuntaan, jossa naisille ja miehille annetaan selkästi omat roolit ja seksuaalivähemmistöt joutuisivat marginaaliin. Suomalaisuus nähtäisiin samalla tavalla kapeana, kuin AKP näkee turkkilaisuuden ja uskonasiat. Konservatiivien määrittelemät ”perinteiset arvot ja elämäntyyli” korostuisivat. Juuri siksi minua huvittaa, että perussuomalaiset puhuvat suunnilleen maailmanlopusta, kun puhuvat AKP:sta. AKP on teidän turkkilaisversionne.

OzanYanar
Vihreät Helsinki

Vihreiden kansanedustaja Helsingistä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustaja. Taloustieteen maisteriopiskelija Helsingistä.
Lisää tietoa minusta sivuillani
www.ozan.fi
www.facebook.com/ozan.yanar1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu