Ozan Yanar Inhimillistä talouspolitiikkaa

Ukrainan kriisi koettelee EU:n syvintä olemusta rauhanhankkeena

Krimin niemimaalla äänestetään parhaillaan liittymisestä Venäjään. Äänestys tapahtuu venäläisjoukkojen miehityksen alla ja vain kahden viikon varoitusajalla. Äänestyslipukkeissa on anettu käytännössä kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan ei kiellä Venäjän hallintaa Krimillä. Venäjä käyttäytyy siis poikkeuksellisen röyhkeästi. Ukrainan kriisi koettelee Euroopan unionin roolia rauhanprojektina.

 

EU on tuonut rauhaa rajojensa sisälle

 

Tähän menessä EU on ollut menestyksekäs rauhanprojekti omien rajojensa sisällä. Unioni rakennettiin alun perin sodan raunioille. Kun Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) perustettiin vuonna 1952, sen tehtävänä oli sitoa Ranskan ja Saksan kohtalot toisiinsa. Nämä maat edeltäjineen olivat vuodattaneet säännöllisesti verta vuosisatojen ajan.

Ensi vaiheessa liitto yhdisti vain kuusi Länsi-Euroopan maata strategisesti tärkeän raskaan teollisuuden yhteistyöhön. Päämääränä oli lopettaa toiseen maailmansotaan kulminoitunut sotien kierre Länsi-Euroopassa. Vuosikymmenien kuluessa yhteisö laajeni ja syveni ensin Euroopan yhteisöksi vuonna 1967, ja lopulta Euroopan unioniksi vuonna 1992.

Nykyään, 62 vuotta myöhemmin, on vaikea uskoa unionimme syntyneen ruudinkäryisten raunioiden päälle. Vanhat vihanpitäjät Ranska ja Saksa ovat yhdessä unionin poliittisia vetureita.

 

Onko Euroopasta rauhan rakentajaksi naapurustossaan?

 

1990-luvulta lähtien suuri kysymys on ollut rauhan saavuttaminen EU:n lähialueilla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkiseuraukset Itä-Euroopassa toivat sodat jälleen mantereellemme.

Kun Jugoslavian hajoamiskehitys kärjistyi sodiksi 1990-luvun alussa, mielipidekyselyt Euroopan unionin jäsenmaissa toivoivat nimenomaan unionia ratkaisijaksi konfliktiin. Kyselyjen tulokset olivat yksi osoitus siitä, että unioni on lunastanut kansalaisten silmissä tehtävänsä rauhanprojektina.

Tällä hetkellä rauhanprojekti on jälleen uudessa tulikokeessa. Ukrainan yllä leijuu pahimmillaan hajoamisen uhka. Jos Venäjä jatkaa Krimin miehittämistä ja irrottaa sen laittomasti Ukrainasta, Euroopan unionin on osoitettava, ettei se hyväksy tällaista toimintaa. 

Jos tilanne ei ratkea neuvotteluilla, EU:n on asetettava Venäjää vastaan riittävän kovia pakotteita, jotta paine Venäjää kohtaan kasvaisi. Pakotteet pitää kohdistaa Putinin lähipiiriin, ei tavallisiin kansalaisiin. Jos ne eivät riitä, on harkittava esimerkiksi asevientikieltoa Venäjälle. EU:n ulkoministerit päättävät pakotteista huomenna maanantaina.

Samaan aikaan on pyrittävä pitämään keskusteluyhteys yllä. Tätä tilannetta ei voi ratkaista muilla keinoilla kuin neuvottelemalla. Putinille on tarjottava myös takaportti, jonka kautta perääntyä. Paras tilanne olisi, jos pakotteet jäisivät pelkäksi uhkaukseksi.  

 

Suomi ja EU eivät voi käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut


Venäjä on Euroopalle ja etenkin Suomelle tärkeä kauppakumppani, joten pakotteet vaikuttaisivat todennäköisesti Suomen talouteen. On hyvin todennäköistä, että Venäjä vastaisi EU:n toimiin vastapakotteilla.

Pitkällä tähtäimellä jäntevä toiminta Krimin kriisissä on kuitenkin Suomen ja EU:n etu. Venäjän on helpompi painostaa myös muita lähialueitaan jatkossa, jos EU on nyt hampaaton.

Tietyissä tilanteissa arvot ja moraali on laitettava kaupankäynnin edelle. Venäjä rikkoo toisen valtion alueellista koskemattomuutta räikeästi ja meidän on osoitettava, ettei EU salli tällaista toimintaa. Suomi ja EU eivät voi käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ukrainassa pitäisi saada järjestettyä reilut ja rehelliset vaalit, joissa ukrainalaiset saisivat itse päättää maansa suunnasta. Euroopan unioni on ollut rajojensa sisällä rauhantakaaja, mutta sen on pyrittävä takaamaan rauha myös lähialueillaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Mikael Kerokoski

Mitä EU tai Suomi teki kun USA miehitti Irakin?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

"Tietyissä tilanteissa arvot ja moraali on laitettava kaupankäynnin edelle."

Jos arvot ja moraali nostetaan esille vain silloin, kun moraaliton kaupankäynti on aiheuttanut jo ylivoimaisia ongelmia, niin ollaan täysin metsässä.

Mikään yhteiskunta ei pysy kasassa ilman kohtuullisesti jaettavissa olevaa arvopohjaa ja moraalisia valintoja. Myös suomalainen yhteiskunta on jo hajoamispisteessä, kun lähtökohdat käännettiin päälaelleen.

Jos kauppa tuottaisi hyvinvointia itseisarvoisesti, niin Suomessa olisi kaikki asiat huippukunnossa. Hyvinvoinnin mahdollistama kauppa sen sijaan tuo pysyvää vaurautta.

Moraalittomuus ja historiallinen näkemyksettömyys ovat Ukrainan kriisin syntytekijät. On aivan naiivia kuvitella, että joku muu kuin rahvas maksaisi kauppapakotteiden hinnan, kohdistettiin ne miten tahansa.

Käyttäjän olavilaitala kuva
Olavi Laitala

"Putinille on tarjottava myös takaportti, jonka kautta perääntyä. "

Millainen on se takaportti, joka säilyttää Krimin Ukrainan yhteydessä niin, ettei Ukrainan kasvot mene? Tai EU:n?

Käyttäjän JuhaJuoni kuva
Juha Juoni

"Jos EU:lla olisi pelisilmää, se antaisi Ukrainalle avustusta reaalitalouden tervehdyttämiseen. Ja antaisi samalla lainojen lyhennyksiin lisämaksuaikaa ettei avustukset valu pankkisektorille (kuten kävi Kreikassa). Ukrainan talouden todellinen tervehdyttäminen on avainkysymys. Muuten ne on helposti vieläkin pahempien ongelmien edessä ja polvillaan Venäjän edessä piankin ja EU jää lopulta nuolemaan näppejään.

Toisaalta kun EU/IMF nyt yrittävät käyttää härskisti tilannetta hyväkseen, olisi Ukrainalta ainoa oikea veto puhaltaa peli poikki. Kieltäytyä edelleen yhteistyösopimuksesta EU:n kanssa. Ilmoittaa velkojen lyhennysten lykkäyksestä, laittaa keskuspankin setelipainokoneet käyntiin ja tuupata itse rahaa reaalitalouden elvyttämiseen. Tämä vaihtoehto varmasti sopisi myös Venäjälle. Tämä voitaisiin toteuttaa vaikka kansanäänestyksen kautta. Hallitus voisi selkokielellä kertoa vaihtoehdot ja kysyä kansalaisilta mitä tietä ne haluavat kulkea. Islannin, Kreikan vai Valkovenäjän tie."

http://juhajuoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162910-e...

Käyttäjän JuhaJuoni kuva
Juha Juoni

EU:n historia on kiistatta ollut rauhanrakentajan historiaa. Varsinainen EU-aika 90-luvun alusta saakka on ollut pelkästää rahanrakentajan aikaa. Samaa liberaalia markkinataloutta olemme viemässä nyt Ukrainaan. Pahoin pelkään, että jälki tulee jälleen olemaan tuhoisaa.

"Ukrainaa uhkaa nyt Venäjän armeijan lisäksi toinenkin iso vaara. Kun tämä vyönkiristyspolitiikka alkaa näkyä kaasu-, sähkö- yms. laskuissa, vientitasapainon heikkenemisenä, työttömyyden ja tuloerojen kasvuna sekä sosiaalisten turvaverkkojen heikkenemisenä voi yleisen köyhyyden lisääntyminen johtaa erityisesti Ukrainan venäjänkielissä osissa uusiin valtaviin levottomuuksiin. Ja pitäisin outona ellei näin kävisi myös muualla maassa, olihan nytkin mielenosoitusten yksi iso kimmoke maan korruptoitunut valtaeliitti versus talouden huono tila.

Kun ajatellaan EU:n alkuperäistä ideaa rauhan ja valtioiden yhteistyön edistäjänä Euroopassa, niin ei voi olla ihmettelemättä EU:n toimintaa Ukrainan kohdalla tässä tilanteessa. EU toki toimii varsin johdonmukaisesti tässä asiassa. Samoinhan on toimittu mm. Etelä-Euroopan maiden suhteen. Mutta vaikka karmaisevat tulokset tästä politiikasta on nähtävissä ja silti niitä samoja lääkkeitä sovelletaan niinkin räjähdysherkälle alueelle kuin Ukrainaan, niin rauhan ja yhteistyön ilosanoman viemisestä ei enää voida uskottavasti puhua."

http://juhajuoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162910-e...

Käyttäjän perttikostiainen1 kuva
Pertti Kostiainen

Samaamieltä, mielestäni EU teki emämokan kun lähti tuonne sorkkiin. En toivo pitkää ikää EUlle tämän jälkeen

Seppo Hildén

"Kun Jugoslavian hajoamiskehitys kärjistyi sodiksi 1990-luvun alussa, mielipidekyselyt Euroopan unionin jäsenmaissa toivoivat nimenomaan unionia ratkaisijaksi konfliktiin. Kyselyjen tulokset olivat yksi osoitus siitä, että unioni on lunastanut kansalaisten silmissä tehtävänsä rauhanprojektina.

Tällä hetkellä rauhanprojekti on jälleen uudessa tulikokeessa. Ukrainan yllä leijuu pahimmillaan hajoamisen uhka. Jos Venäjä jatkaa Krimin miehittämistä ja irrottaa sen laittomasti Ukrainasta, Euroopan unionin on osoitettava, ettei se hyväksy tällaista toimintaa."

Blogisti hienosti häivyttää kirjoituksessaan, että toiveet ja konkretia ovat kaksi eri asiaa.

Jugoslavian kriisissä EU oli täysin mitäänsanomattoman tehoton, mitä tuli Jugoslavian sodan ratkaisuun ja rauhan saantiin Eurooppaan. Kyllähän siinä piti USA:n tulla lopettamaan Milocevicin sotahommat. EU katseli vaan hampaattomana vierestä kun Euroopassa massateloitettiin
siviilejä (Srebrenica)

Ukrainan suhteen EU on ollut yhtä saamaton, eli paljon puhetta, mutta vähän tekoja.

EU ei takaa mitään turvaa Euroopassa yhdellekään valtiolle sotilaallisen kriisin syttyessä. Tämä on nähty, vai tuleeko blogistille joku esimerkki mieleen?

Toimituksen poiminnat